Farkkua kukkasilla

Hello, my friend!

Kesäloman viimestä viikkoa viedään!

Yritän viettää sen ihan rentoutuen ja tekemällä vaan semmosii asioita mistä ite tykkään. Ilman minkäänlaista kiirettä. Koska kiire on iha perseestä, ku ei ehi hengähätää missään välissä.

Tälle viikolle mulla ei oo muita suunnitelmia, ku että huomenna teen jtn eeppistä Riian ja Marian kanssa ja launtaina  meen Marian kanssa Manseen eli Tampereelle Mansen kiekkokarnevaaleille, joita ootan kans ihan sikana! Otan sinne mun järkkärin mukaan ja se tarkottas että ottaisin vähän video materiaali teille sieltä!!

Ens viikolla alkaa sitten koulu. Jota mä ootanki todella paljon, sillä alotan lukion. Uus paikka, uudet kasvot, uudet tavat... Sinäänsä mua pelottaakin vähän, koska tuntuu, että en tuu samaan (ainakaan kamalan nopeesti) kavereita sieltä ja sitten myös kaikki mun vanhat kaverit unohtaa mut. Mä tykkään olla yksin, mutta kiutenkin tarviin aika paljon ihmisii vierelleni. Mä en kuitenkaan ota sitä ongelmana.

Ens viikolla on kans Weekend-festival, jota sitäkin odotan erittäin paljon! Koska.. noh, onhan se sentään weekend, joten ei siitä sen enempää... Muita tulossa sinne?

Ja pisteet, sekä kiitokset taas jälleen Riialle, joka on vaan absoluuttisesti ihan mahtava kuvaaja! Ja seuralainen! Puhutaan me sitten ampiasista tai Putinin aloittamasta sodasta, niin ei saada pidettyä keskustelua mitenkään asiallisena, ainakaan siihen mennessä kun tulee mieleen joku muisto, joka ei liity yhtään mitenkään, yhtään mihinkään, mutta se on vaa pakko mainita!

#POCAHONTAS!!

Ja niin, toi ''metsäretki''... Se alko Valintatalolta ja päätty mun himan vesihanan alle. Onnistuin työntämään käteni suoraan nokkoseen. Ja sekös mukavalta tuntu! Mä en tykkää nokkosista, en sitten yhtään....

Mekko: Lindex

Liivi: Carnaby (alunperin farkkutakki)

Kassi: Tiger

Knegät: Prisma

Mutta juuri nyt (niinku kuvastakin näkyy) mä olen onnellinen. Tähän mennessä mä olin luottanu ihan väärään ihmiseen, mutta kuten tämä kesä ilmoitti hänellä ei ollutkaan mitään milenkiintoa minuun. Mä kyllä silti epäilen, että ihmiset manipuloivat häntä, mutta nyt kun tarkemmin ajattelee, niin, mä olen paljon onnellisempi ilman häntä. Hän saa tuhota elämänsä, koska I don't care a shit about that!

Eilen taas vaihteeks vaihettiin huutoja äitin kanssa tiuhaan. Mulla ei kuulemma ole minkäälaista makua ja pöyrin vaa lätkäpelaajien kainaloissa... No, taisin mäkin sanoo aika ilkeesti äitille, kunnes me molemmat itkettiin. Mutta tää kohtaus lähensi mua mun äitin kanssa ihan tavattomasti. Mä oon niin ilonen että mulla on just tää äiti!

I LOVE U, MOM!

Mutta olkaa hyvä! Tässä vähän mun avautumista ja kaunis romaani teille luettavaksi. Pyydän toki anteeks... Tai oikeestään en, koska oon kyllästyny pyytämään anteenk. 

Sorry, but not sorry.

Ite henkilökohtasesti tykkään tässtä kuvasta tosi paljon, mut nii...

xoxo:

Naya